Viime viikon ohjelmassani oli lukioajan luokkakokous ja kokoontumispaikat aivan Vanhan Turun ytimessä eli etkot historiallisessa Pinellassa ja juhlat Aboa Vetus & Ars Novan ravintolassa. Totuuden nimessä on todettava, etten oikeasti tavannut yhtään muurariksi, taksikuskiksi tai suutariksi päätynyttä, mutta sen sijaan ilahduttavan monta muun alan yrittäjää. Neljänkymmenen osallistujan joukosta tapasin ainakin levykauppiaan, ravintoloitsijan, lasitusliikkeen vetäjän, koodaajan, valokuvaajan, kosmetologin sekä muusikon, jotka kaikki toimivat yrittäjäasemassa. Ja olipa mukana siis yksi tilitoimistoyrittäjäkin. Joukkoon mahtui varmasti vielä joku piiloyrittäjä tai osa-aikayrittäjä, jolloin voidaan karkeasti laskea yrittäjien osuuden olleen n. 20 %. 
Yrittäjyys työllistymismuotona on nykyisin paljon esillä ja vaikeasti tilastoitava noin 10 prosentin osuus suomalaisista työllistyy Tilastokeskuksen mukaan yrittäjinä. Prosenttia vielä nostaa maatalousyrittäjien suuri määrä. Huolestuttavaa on ehkä se, että osuus ei juhlapuheista huolimatta juurikaan ole noussut, vaikkakin yrittäjyyden houkuttelevuus on lisääntynyt. Olen paljon tekemisissä maahanmuuttajataustaisten yrittäjien kanssa ja heidän osaltaan yrittäjyyden prosenttiluku Suomessa on korkeampi eli lähemmäs 20%. Syynä tähän on luonnollisesti paremmat työllistymismahdollisuudet, mutta kilpailuetuna kantasuomalaisiin nähden on esitetty myös maahanmuuttajien parempi kyky hyödyntää sosiaalisia verkostojaan. Tämän tilaston mukaan, ja kun ottaa huomioon ettemme ole maatalousalueelta, oma lukioasteeni on siis yrittäjyysluonteeltaan enemmän maahanmuuttajatasolla. Edustamamme ikäryhmän osalta voin sanoa, että olemme ajalta jolloin älypuhelimet eivät häirinneet opetusta.
Toinen tapaamisesta mieleen jäänyt havainto oli jatkokoulutusten taso. Mukana oli useita korkeakoulutettuja, hyvän uran liikemaailmassa tai julkisella sektorilla tehneitä ihmisiä. Yrittäjien koulutustausta taas oli hyvin kirjava. Jollain taustana oli kaupallinen tai tekninen koulutus keskiasteelta tai korkeakoulusta, kun taas jotkut olivat lähteneet yrittäjiksi nimenomaan toimialansa ammattikoulutuksen pohjalta. Tämä kuvastaa erittäin hyvin koulutuksen osuutta yrittäjyyden aloittamisessa: mikään yksittäinen koulu ei tee yrittäjäksi, eikä peruskoulutuksen rooli ole ratkaiseva. Asiaa tukee myös Tilastokeskuksen tilastot, joiden mukaan yrittäjien koulutustaso tosiaan on keskimäärin hieman matalampi kuin palkansaajien. Saman tilaston mukaan myös melko harva yrittäjä on suorittanut korkeakoulututkinnon vaikkakin oman kokemukseni mukaan yksi kasvanut yrittäjyyden muoto on nimenomaan ns. akateeminen yrittäjyys.
Voikin sanoa, että omaa yritystä ei pyöritetä tutkintotodistuksella, vaan osaamisella ja asenteella. Tämä havainto on lohdullinen myös niille nuorille, jotka miettivät tulevaa työllistymistä ja kipuilevat oman koulutuspolun löytämisessä. Oman yrityksen perustaminen on aina varteenotettava vaihtoehto, mitä ei poissulje mikään koulutustausta. Alkava yrittäjä
Kirjoittaja Mikko Ilves on yrittäjä ja tilitoimisto Digitase Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Lisää blogi-kirjoituksia osoitteessa www.digitase.fi/blogi
