Julkaistu Kauppalehdessä 16.2.2015 (Kauppalehti Debatti /Kolumnivieras)

Opiskelijana toimin muun muassa yökerhon lippukassana ja lukiolaisena kalamyyjänä yrittäjän työparina.

Perehdyin myös haudankaivuuseen ja congress service -toimintaan. Palkkatöitä oli nuoruudessani tarjolla ja niistä saadut kokemukset rikastuttivat elämää sekä muokkasivat yhä tarpeellista hands on -asennetta. Palkallani virkistin osaltani urheiluvälinekauppaa, matkailuelinkeinoa ja varmaan myös ravintolaelämää.

Entä kun töitä ei ole edes niitä vielä kipeämmin tarvitseville? Kansantaloustieteen peruskursseilla opin kuinka monisäikeiset ovat kansantalouden mekanismit. Niiden hallitsemattomuuden vuoksi on ollut viisasta keskittyä yksinkertaisempaan mikrotalouteen: omien yritysten asioihin.

Kahvipöytäkeskusteluja kuunnellessa huomaa kuitenkin, että lähes jokainen tietää miten tämän maan talous laitetaan kuntoon. Paitsi tietysti Suomen hallitus. Tätä taustaa vasten uskallan korostaa yrittäjän näkemystäni: tukemalla työllistämistä. Olen yrittäjänä saanut valtiolta erilaisia avustuksia ja viimeisimpänä yhteisöveron alennuksen. Ne ovat välillisesti edistäneet myös ulkopuolisten työllistämistä, mutta yhtäkään työntekijää ei ole palkattu suoraan saatuun tukeen perustuen.

Yrittäjä on tehnyt osansa jo siinä vaiheessa kun pitää itsensä poissa kortistosta. Monella olisi sen lisäksi tarjolla työtä muillekin. Kehityskelpoisia ideoita on. Kun kassavirta kuitenkin alkaa vasta kuukausien päästä niin on ymmärrettävää, että ei ole kassareserviä palkata lisähenkilöä.

On oma periaatteellinen kysymyksensä, täytyykö valtion tukea rahallisesti yritystoimintaa, jonka pitäisi itse kantaa itsensä. Mikäli satoja tuhansia pienyrityksiä halutaan käyttää talouspolitiikan välineenä työllistämiseen, niin vastaus on kyllä.

Työttömien määrän vähentäminen on paras yksittäinen keino hyvinvoinnin ylläpitämiseen: julkisen puolen menot kohdistuvat dynaamisemmin kuin passiivisuuden tukemiseen, verotulot kasvavat, yrittäjän tai isomman yrityksen kassa käy kiivaammin ja taas työllistäminen on helpompaa.

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi on ehdotettu erilaisia pieniä, joustavuutta lisääviä toimia. Mikäli oikeasti halutaan tuloksia on myös rahallista yritystukea uudelleen kohdistettava erilaisten valmistelujen tukemisesta suoraan palkkaamiseen.

Yksi lähipäivien aiheita on ollut alv-velvollisuuden rajojen nostaminen. Kyse on pienestä viilauksesta, jolla sopivassa kokoluokassa toimiva yrittäjä saattaa saada muutaman satasen enemmän omaan käyttöönsä.

Yhtään ulkopuolista työntekijää ei tällä toimella palkata ja ”alv:n alarajahuojennus” kuulostaa muutenkin enemmän kirjanpitotekniikalta kuin yrittäjyyden vetovoimaa lisäävältä porkkanalta. Yhtä kaikki: yrittäjät ja kirjanpitäjät tarkkana, että tämäkin kädenojennus tulee huomioitua.