Erityisesti tilitoimistoalalla on paljon eläköityvää työvoimaa ja keskustelu uusien työntekijöiden löytämisen vaikeudesta on lisääntynyt. Alaa pitkään seuranneena on mielestäni kyse siitä, että toimiala (tilitoimisto kirjanpitäjä) on nykyaikana oleellisesti mielikuvaansa haastavampi ja vaikeampi. Alan opetus perustui vuosikymmeniä ”debet on ikkunan puolella” –tyyppisiin oppeihin ja ammattitaitoa työelämässä mittasi se kuinka tehokkaasti kirjanpitäjä sai käsiteltyä ja tallennettua nipullisen paperista tositeaineistoa. Nykyajan digitaalisilla työvälineillä edellä mainittu maailma tuntuu hyvin kaukaiselta, mutta on väärin sanoa, että kyse olisi täysin vanhentuneista tiedoista tai taidoista. Asia on päinvastoin, alan osaamisvaatimukset ovat automatiikan ja robotiikan myötä nousseet eri tasolle, mutta samaan aikaan tarve hallita ”debet-kredit –shittiä” (virheellistä kuvaa ruokkiva lainaus alan kirjoittelusta) ja arkistointivaatimuksia on korostunut entisestään. Kun automatiikka tekee manuaalikirjanpitäjään verrattuna moninkertaisen määrän kirjanpidon rutiinikirjauksia, korostuu ns.prosessinvartijan rooli, jossa on varmistettava kirjausten oikeellisuus. Mikäli siihen hommaan ei ole riittävää teoreettista osaamista, kasvaa myös riski moninkertaisesti toistuvista virheistä. Esimerkiksi uudelle nuorelle kirjanpitäjälle on hyvin haasteellista hahmottaa yksittäisten liiketapahtumien yhteys tulos- ja taseraportteihin, kun aiempaa manuaalityökokemusta ei enää kerry. Ammattikoulutuksen merkitys henkilöstön teoreettisen osaamisen varmistamiseksi onkin aiemmasta kasvanut, eikä sitä korvaa edes tuloaan tekevä tekoälyn hyödyntäminen.
Suosittu mantra tilitoimistoalalla on, että kirjanpitäjät muuttuvat yrittäjien konsulteiksi ja luovat näin lisäarvoa asiakkaille. Valitettavasti en usko tähän kehitykseen kuin poikkeusyksilöiden kohdalla. Kuuntelin jokin aikaa sitten keynote-puhuja Henkka Hyppösen näkemystä siitä, että liian vähän on keskusteltu siitä yksilön tuskasta kun työntekijän identiteettiin linkittynyt tehtävä automatisoidaan, mutta ei ole haluja enää kasvaa uuteen tehtävään. Naulan kantaan ja tässä piilee myös tilitoimistoalan ongelma: mitä jää jäljelle kun nykyinen it-osaaminen ei riitä digitaalisten prosessien hallintaan, eikä näkemys asiakkaan yritystoiminnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen? Onneksi sentään käytännön asiakaspalvelutyötä, jonka näen olevan kolmas merkittävä rooli alalla, mikäli asiakaskokemusta halutaan kehittää. Tämänkin roolin kompastuskivi voi olla kielitaidon puute, kun esimerkiksi Digitaseen asiakaskunnasta jo lähes viidesosaa palvellaan englanniksi.
Yrittäjyys on viime vuosina kokenut ilahduttavan maineen kohotuksen niin sanotusta pakkoyrittäjyydestä halutuksi työllistymiskeinoksi. Samanlaista kasvojen kohotusta toivoisin myös kirjanpitäjän ja tilitoimistoalan työn mielikuvaan. Nykyisin alalle tarvitaan oleellisesti monipuolisempaa työvoimaa kuin historiassa, tiliristikko-osaamista unohtamatta.
Kirjoittaja Mikko Ilves on yrittäjä, tilitoimisto Digitase Oy:n hallituksen puheenjohtaja.
