Julkaistu Kauppalehdessä 16.10.2014

Lasse Mäkelä kirjoitti 9.10. hyvän kirjoituksen start-up –huumasta. Start-up yritykseksi voi toki kutsua mitä tahansa vasta aloitettua nuorta yritystä, mutta yleensä termi liittyy nopeaa ja voimakasta kasvua hakeviin uusiin yrityksiin. Mm. kansainvälistyneet pelifirmat ovat hienoja menestystarinoita, jotka saattavat innostaa alkavaa yrittäjää ja luovat nykyisin jo aidosti kansantaloudessakin vaikuttavaa lisäarvoa. Ne tarinat vaikuttavat positiivisesti mielikuviin yrittäjyydestä, mutta ovat viime kädessä kuitenkin vain hyvin kapea jäävuoren huippu yrittäjyyden saralla.

Selvästi suurin osa Suomen sadoista tuhansista yrittäjistä ei esimerkiksi havittele exit:iä miljoonien kauppahinnalla. Motiiveja yrittäjyydelle on toki runsaasti, mutta yrittäjien kanssa vuosikaudet työskennelleenä yleistäisin ensimmäisen tavoitteen olevan itsensä työllistäminen itseä miellyttävällä toimialalla. Työllistyminen riittävällä toimeentulolla on usein jo niin kova tavoite, että erittäin iso osa yrittäjistä (noin puolet) ei tähän kovasta innostuksesta huolimatta koskaan pääse. Jos kuitenkin päästään niin seuraava tavoite on saada itselle aikaa muuhunkin elämään ja/tai uusien ideoiden kehittämiseen. Suuri osa yksinyrittäjistä on ns. korvaamattomia eikä enää tähän tavoitteeseen pääse, mutta yhteistyökuvioilla tai työllistämällä sekin voi toteutua. Tässä vaiheessa on sitä oikeaa ”yrittäjän vapautta”, jolloin useille alkaa jo tuntua mahdottomalta ajatus palkkatöistä. Eli yrittäjyyden kautta on mahdollista muokata elämänsä ihanteelliseksi, jossa vapaa-aika ja työaika nivoutuvat luontevasti ja hallitusti toisiinsa ja yrittäjä saa toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla. Tässä kohtaa yrittäjän korvaan särähtää puheet, varsinkin palkansaaja-asemassa olevilta ei-yrittäjiltä, että hänen pitäisi ottaa enemmän riskiä, kansainvälistyä ja olla kasvuhakuisempi: ”yhteiskunta tarvitsee kasvuyrityksiä”. Nykyisessä YT-aallossa jokainen yrittäjä on kuitenkin onnistuja jo työllistäessään itsensä. Todellinen sankari hän on työllistäessään muitakin.

Tapahtumat, joissa start-up yrittäjäksi haluavat ideanikkarit hakevat ”pitchaamalla” pääomasijoittajan rahoitusta ovat mielenkiintoinen ilmiö, joille on oma tarpeensa. Ne jättävät kuitenkin ikävästi varjoonsa sen laajan yrittäjämassan, joka käyttää myyntispiikkinsä aidon liikevaihdon keräämiseen esim. tyhjästä perustamalleen yritykselle. Nykyisillä globaaleilla markkinoilla yrittäjyyden polku tarjoaa lähes loputtomia etenemismahdollisuuksia ja todelliset kasvuyritykset tarvitsevat myös konkreettista tukea mm. rahoituksen saamisessa. Maltillinenkin kasvuhakuisuus on myös hyvä keino pienentää riskiä toiminnan näivettymisestä. Yrittäjyyden parasta puolta on kuitenkin se, että suunnan ja tavoitteet asettaa yrittäjä itse, ei valtiovalta tai keskusliitot.