Julkaistu Kauppalehdessä 12.12.2016 (Kolumni: Mikko Ilves)

Yrittäjyys on niin laajalti käsitelty aihe, että siihen liittyvien etuliitteiden määrä on jo huomattava: on mikroyrittäjää, yksinyrittäjää, akateemista tai alkavaa yrittäjää, vain muutamia mainitakseni.

Silti törmäsin itselleni uuteen, hauskan kuuloiseen termiin ”yllätysyrittäjyys”. Termillä ei viitattu asiakkaita yllättävillä tempuilla hauskuuttavaan elämysyrittäjään vaan tilanteisiin, joissa työtä tehnyt ihminen ei tiennyt olevansa yrittäjä. Asia tulee esiin yleensä ikävänä yllätyksenä.

Työllistämisen haasteiden vuoksi ei ole harvinaista, että aiemmin työsuhteessa olleita ihmisiä suorastaan painostetaan jatkamaan työtään yrittäjänä, työsopimuksesta poikkeavalla toimeksiantosopimuksella. Järjestelyissä käy aika ajoin niin, että verottaja ei olekaan samaa mieltä yrittäjyydestä.

Olosuhteet työnteolle voivat olla siinä määrin työn teettäjän määräämät, että kyse on työsuhteesta vaikka tehdyssä paperissa olisikin muu otsikko. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa tarkoitus on ollut teettää työtä itsenäisillä yrittäjillä, mutta tehty sopimus on ollut jopa otsikkoa myöden työsopimus.

Joissain tapauksissa entinen työntekijä on työn menettämisen pelossa ollut niin häkeltynyt, ettei ole ymmärtänyt siirtyneensä tekemään työtään yrittäjäasemassa. Vaatimukset yrittäjäeläkkeestä ja kirjanpitovelvollisuudesta ovat avautuneet vasta hyvinkin pitkän ajan jälkeen, jolloin arvioihin perustuva ulosottovelka on jo kasvanut hallitsemattomaksi.

Olisi helppo leimata ”yllätysyrittäjyys” vain kouluttamattomien ongelmaksi, mutta sattuu sitä akateemisissakin piireissä. Yleistä on, että korkeasti koulutettu ammattilainen tekee töitä niin sanottuna ammatinharjoittajana, johon sisältyy suppea kirjanpitovelvollisuus.

Käytännössä kirjanpito on voinut jäädä kokonaan tekemättä, jolloin yritystoiminnan ei ole mielletty sisältävän myös kuluja. Veroja on maksettu muutenkin korkealla veroasteella tuotoista, joista ei ole vähennetty normaaleja kuluja lainkaan.

Kolmas ikävä yllätysyrittäjyyden tilanne on kyseessä, kun henkilö on työllistymistä edistääkseen perustanut yrityksen, mutta ei ole saanut aikaiseksi tuloja. Yrittäjä-status on kuitenkin viranomaisiin päin luotu ja työttömyyspäivärahojen saannissa on tullut melkoisia ongelmia.

Yrittäjyys on nykyisessä työelämässä tehokas ja joustava tapa työllistyä ja saada itse vaikuttaa enemmän työaikaan, -tapaan ja -paikkaan. Yhteiskunnankin kannalta työllistymisessä on kyse niin isosta asiasta, että pelisäännöt on oltava selkeät.

On kaikkien etu, etteivät säännöt ole niin epäselvät tai tiedostamattomat, että yrittäjä toisensa jälkeen ”narahtaa” tietämättömyydestä. Kaikista ei edelleenkään ole yrittäjiksi, mutta virallisen yrittäjyyden tunnusmerkit on oltava osa ihmisten peruskoulutusta.

Kirjoittaja Mikko Ilves on yrittäjä ja tilitoimisto Digitase Oy:n hallituksen puheenjohtaja.